Kansallispuku kuumetta

Minun kansallispuku historiaa

Kuvissa minun Hauhon puku ja serkkuni omavalmisteinen Kerkkoon kansanpuku 

Oli varmaankin toisella luokalla koulussa, kun Kustavin uuden kunnantaloa vihkiäiset olivat. meidän luokalta oli tyttöjä esittämässä kalevalaisia runoja. Opettajan toivomus oli, että olisi ollut kansallispuku. Menin sitten mainitsemaan äidilleni asiasta. Siinä samalla hän meni ja soitti Sylvi Salosen liikkeeseen ja samana päivänä linja-auton mukaa tuli Munsalan lasten puku. Se oli aikamoinen santsaus yksinhuoltajaäidiltä. Seuraavana päivänä oli se tapahtuma, ja äitini ompeli koko yön pienemmäksi sitä Munsalaa. No silloin elettiin aikaa, kun kansallispuvut noudattivat muotia. Eli helma oli melkein kaksinkerroin, kun silloin oli lyhyehköt hameet muotia. silloin käytin sitä häissä ja vastaavissa tilanteissa, kunnes tulin teiniksi.

No vuodet vierii ja olin jo ammattikoulussa pukuompeluliljalla. Koulun päätyttyä päätettiin erään Hannan kanssa pukeutua kansallispukuihin. No viimeksi olin käyttänyt pukua paljon pienempänä. Hameen pidensin maksimipituuteen, vain kantti helmavarana. Vuorelman liivin sai ääri asentoon puseron ja essun tein uudestaan, edelleen Sylvi Salosen liikkeestä ostetuin paitakankaalla. Nyt oli sitten pitkät hihat. Sain siis sen sopimaan päälleni, mutta ei se ihan säännön mukainen ollut. 

Äitini osti tutulta jopa käytetyn Munsalan puvun, muuta siinä hamekangas oli jopa lyhyempi kuin minun puvussa. Siitä äitini teki pienen lasten puvun serkkuni käyttöön. Puku puolesta on kiertänyt serkkujen tytöillä, ja jopa tyttärentytöllä Singaporessa asti.

Siitä jäi kipinä ja se vahvistui vuonna -82, kun äitini ja paras ystäväni tekivät Taivassalon kansalaisopistossa puvut. Äitini puku on Jalasjärven puku ja Merjan Laitilan puku. Merja tarvitsi pukua, kun hänestä tuli abiturientti. Minä liikuin edelleen sen Munsalan kanssa. Olimme kerran Kustavin Lomavalkamassa juhannuksena kaikki kolme pukujemme kanssa. Samaan ryhmään kerääntyi muitakin, joilla oli kansallispuvut. Voi että, kun meitä kuvattiin kuin jotain ihme eläviä. Sitten Merjan kanssa keksimme mennä sellaiseen vanhaan keinuun. Keinu oli estetty, ettei sillä ympäri päässyt. Mutta se vasta huomion sai. Ja vaikka minun pukuni helma ei ollut ihan niin leveä, niin kyllä se aika kaukaa alas tuli. Ei ollut ihan kivaa kuin tiesi, että pikkuhousut ne sieltä näkyi alhaalla oleville.

Kuvissa minun lyhyt Munsala serkun yllä, ja hänen tyttärellä se äitini pelastama puku.

Mutta silloin päätin, että minullakin on vielä sopivan kokoinen puku. Menin vuonna -88 Raision työväenopiston kansallispuku kurssille.

 Valitsin puvun Vuorelman kuvastosta jo ennen kuin menin sinne, kun en tiennyt Wetterhoffista, Bragesta ja muistakaan mahdollisista paikoista. 

Kriteerinä oli flammuraitainen hame ja musta nyöritetty liivi. Joten päädyin Hauhon pukuun Käsityöliike Säde välitti silloin meidän kurssilaisten pukutilaukset. 

                  
Pienoinen pettymys oli kun hain Vuorelman laatikon kotiin, liivi olikin tumman sininen eikä musta, mutta kaunis puku silti. Sitten tilasin vielä tykkimyssy tarvikkeet. Äiti teki revinnäiset paitaan ja essuun, sekä nypläsi pitsin tanuun ja tykkimyssyyn floderin. Muuten ompeli puvun itse. Puku tuli valmiiksi ja siihen tein vielä tanun. Mutta tykkimyssyn tarvikkeet jäi marinoitumaan vuosikymmeniksi. Ohjeessa kun oli tykkimyssyn kopan valmistus ohje. Kopan tekemiseen tarvitaan paperin ja ruispuuron lisäksi tukki. Ja sellaista en osannut kysyä silloin mistään.

Nyt taas ryhdistäydyin ja menin vaihteeksi Turun suomenkieliseen työväenopistoon täydentämään Hauhon pukua sillä tykkimyssyllä. Saan tehdä kopan nyt ohjatusti, ja oikean kokoisella tukilla. Innostuin kansallispukujen tuuletuksesta, jos vaikka ensi vuonna osallistuisi siihen tykkimyssyn kera

Ja samalla aloitan Maskun seudun puvun valmistuksen. Ehdolla oli vahvasti myös ihana Uskelan puku, Auranmaan puku ja Kustavia ajatellen Iniön tai Nauvon puvut. Tai sitten Taivassalon puku, mutta sitä ei ole hyväksytty kansallispuvuksi, eikä se ole pitäjän puku. Ohjeet on puvun koonneella henkilöllä ja kankaat  vaikeasti saatavilla.