Laitilan puku

 

Kurikan kansallispuku

Kurikan kansallispuku on löytö Tori fistä. Tällä on vähän sama tarina kuin Etelä-Pohjanmaan puvun kanssa. Selasin toria kun etsin kansallispuvun solkea hänelle. No löysin tämän. Ja onhan tämä upea. Päätin, että en nyt tartu tilaisuuteen. Mutta sitten kuitenkin otin yhteyttä myyjään. Puku oli varattu, mutta mä olin varalla. 

 Se oli mulle ihan ok. Tätä pukua ei sitten ole tarkoitettu minulle. Mutta... Myyjä otti yhteyttä ja kysyi haluanko puvun. Kyllä vastasin minä. Kysyin siitä joka oli käynyt katsomassa pukua. Puku osoittautui liian isoiksi. Ja heillä ei ollut lähipiirissä henkilöä joka olisi pienentänyt sen. No minä olin onnekas ja sain tämän.

Mukana tuli puvun tarina, jota arvostan kovasti. Puvun on tehnyt myyjän äiti pieteetillä. Hän on kutonut itse hameen ja liivin kankaat. Myyjä oli kiertänyt ulkomaita myöten kansantanssi tapahtumissa. No nyt hän oli päättänyt luopua puvusta.

Puku meni jopa mun päälle. Jos ensimmäisellä ostajaehdokkaalle puku oli iso, niin mulle liivi on hieman nafti, mutta menee kuitenkin suht hyvin päälle. Olen tekemässä vähän isomman liivin itselleni

Tykkimyssyn tein tietenkin, koska minusta ne on ihania. Kuvassa vasta kirjotut tykkimyssyn silkit.

Tiukka Tjöck

​Tiukka tai Lapväärtti, joka tapauksessa tämä on minun ensimmäinen ruotsinkieliseltä alueelta oleva puku. Ostin ensin hameen Kansallispuku ryhmästä, mutta nälkä kasvoi syödessä, joten ostin samasta ryhmästa myös paidan. Liivin ja korvamyssyn tein itse.

Tilasin mustaa verkaa ja liivin kaavat sekä korvamyssyn tarvikkeet Bragelta ja peilinapit tilasin niitä valmistavalta henkilöltä.

Tosiaan Tiukan ja Lapväätin pukujen erot on pieniä. Ja minä en tunne niitä tarpeeksi hyvin, mutta onneksi on Brage ja FBn Kansallistpuku ryhmä. Sieltä voi kysyä

Minun puvun esiliina on lyhyt. Mutta sille en voi mitään. Puvussa on useita kivoja yksityiskohtia. kuten komeat poimitut pirtanauhat esiliinassa joissa on tuuheat hapsut päissä. Hame- ja esiliinakankaassa on pienet flammut ja poikittaiset laskokset, korvamyssy ruusukkeineen ja peilinapit liivissä.

Paita on varsinainen käsityöiloittelu

Liiviä oli kiva tehdä. Verka on miellyttävä materiaali käsitellä ja ommella

Korvamyssyn vuorina on painettu puuvillakangas, päällinen on silkkisatiinia. Välissä on pehmuste. Ja koko komeuden kruunaa satiininauha ruusuke ja tikkaukset.

Vahinko ette ole ottanut enempää kuvia korvamyssyn eri vaiheista.

Tässä näkee mitä kaikkea hienoa on paidassa. Löytyy vetopoimuja revinnäistä, moninkertaisia laskoksia, virkattua pitsiä sekä daldersöm kirjailua

 

Tässä on kahdet esiliinan nauhat. Ylempi on mun puvun pirtanauha.

Paidan erot on Tiukan ja Lapväärtin puvissa. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin Lapväärtin paidassa on ompelukone kirjontaa. 

Siis ompelukoneita on ollut silloin ja niitä on osattu käyttää monipuolisesti.

Puvun koti, kuten muidenkin ruotsinkielisten on Brage

Hämeen kansallispuku

 

Edelleen Suomi-paidan seurauksena syntyi Hämeen tarkistettu kansallispuku. Koska paita ja hame on samat kuin Loimaan puvussa, tuli suuri kiusaus tehdä Hämeen liivi ja tanu

Lisäksi pääsisin käyttämään tätä punaista verkahametta. Joten taas meni tilaus Suomen perinneteksiileille

Hämeen puvun liivi on minusta kaunis. Tämä punavalkoinen ristiraitainen kamlotti kangas on hieno. Lisäksi tässä on myös komeat körtit ja takana, ja tinamaljut nyörityksessä.

Nypläysta en ole kovinkaan paljon harrastanut. Mutta tein ystävälleni floderin joten päätin kokeilla myös Hämeen tanun pitsin nypläystä. Kyllä siitä pitsi tuli, vaikka välillä jouduin purkamaan, ennen kuin tajusin miten se yksinkohta tehdään. Sama pitsi on myös Mäntsälän puvun päähineessä 

Tässä lähdössä tuulettamaan kansallispukuja Murun kanssa. Sopivasti kuvaan tempaisin ruusukinpun, jonka olin saanut häneltä 

Tässä tuuletan  Hämeen pukua Luostarinmäellä 

Loimaan kansallispuku

 

Loimaan kansallispukuun ihastuin liivin körtteihin. Ja kun tilasin Suomi-paidan ohjeen, olisamalla tarjouksessa myös liivin kaavan sinikopio. Eikä siinä paljoa tarvittu, kun poimin muutkin ohjeet ja kankaat Suomen perinnetekstiilin verkkokaupasta. 

Sen sain tietää, että Loimaan esiliinan materiaaleissa on saatavuus ongelma. Asiaan on vaikuttanut mm valmistajat jotka on valmistanut kyseisiä lankoja, ovat lopettaneet toimintansa. Ja uusia ei ole löytynyt

Aloin kuitenkin tekemään pukua. Paita oli jo valmis, joten aloitin ihanasta punaisesta verkahameesta. Hameeseen oli varattu kaksi pituutta joka on noin 3 metriä leveyttä. Mutta päätin, että enemmän on enempi. Joten soitto Perinne teksiitliin ja tilausnumeron kanssa kysymään vieläkö heillä on samaa erää olevaa kangasta jäljellä. Oli pakanpää, joten ostin sen. Tosin se noin puolenmetrin lisä tuli eri langansuuntaan, mutta päättelimme Jennyn kanssa, ettei sitä huomaa. Eikä tosiaan sitä huomaa, ja onhan siinä esiliina edessä

Liivin tein seuraavaksi. Noi körtit oli jännät. Ja niissä oli hieman pohtimista, hyvistä ohjeista huolimatta. Kangas on kuviollista Florettia.

Tykkinä on puuvillaharso, johon pujotetaan puuvillalangalla pitsimäinen kuvio. Sinänsä ihan helppo tekniikka, mutta miten sen saa siirettyä harsoon... Siinä pulma. Ratkaisin ongelman tulostamalla kaksi tai kolme tulostetta mallista, teippamaaal ne yhteen "saumattomasti" niin että siitä tuli koko tykin pituus ja leveys harson mukaan. Seuraavaksi laminoin. No eihän A4 laminointi yksin riittänyt, mutta kun olin laminoinut ensimmäisen puolikkaan niin käänsin sen ja laminoin sen toisen pään. Näin sain yhtenäisen mallin joka oli ryhdikäs ja johon sain klipsuilla kiinni harson. Etureunan olin jo tehnyt valmiiksi. Siitä sitten vaan pujottelemaan 

Tässä valmis tykki ja musta tykkimyssy. Loimaan pukuun on kaksi myssy vaihtoehtoa. Musta ja vanhapunainen joka on kirjottu. Molemmissa on reunassa kanttaus. Mustassa musta- ja punaisessa vihreä. Myssy on pienikoppainen, mutta korkean mallinen. 

Musta valmistui ensin, koska siihen oli materiaalit heti ja valmistui nopeasti. Punainen puolestaan tarvitsi silkkikirjontalangat, ja menihän siinä kirjomisessäkin oma aikansa.

Molemmat myssyt ja tykki soppii huvin samaan Ikean laatikkoon.

Levyriipuksen sain syntymäpäivälahjaksi äidiltä. Johanna Rantalainen teki tämän upean korun.

ja kuvassa on valmiina esiliinan sidontaan pirtanauha.

Esiliina Mari Varoselta lainassa ja kuva Tiina Lajunen

Tässä Jyväskylässä Suomen käsityö museossa, kansallispuvun juhlapäivänä laina esilliinassa.

Seuraavan kerran olin Kaarinassa TKYn kansallipuku näytöksessä, ja esiliinan hoiti lainaksi Riitta Hyvönen

Ja Tampereen kädentaito messuilla lanassa taas esiliina lainassa Mari Varoselta. Ja ekaa kertaa päässä oli punainen tykkimyssy

Edelleen odottelen omaa esiliinaa. Riitta Hyvönen on tehnyt tilauksen kankurilta, jossa on mukana myös minun tuleva esiliina. Ongelmana on edelleen sopivien kudontalankojen saatavuus

Kansallispuvun Suomi-paita, ja sen seuraukset

Kaikki alkoi Suomi-paidasta. 

Koska tarkistamattomaan kansallispukuun voi lisätä tarkistettuja, jos pukujen esikuvat on samoja. Härmään olin tehnyt paidan, mutta tarkistetussa versiossa on tämä Suomi-paita. Ja olin torista ostanut Kurikan kansallipuvun joka meni kyllä päälle, mutta paidan halusin uuden. No Kurikan pukua ei ole tarkistettu, mutta jotkut oli tehnyt Suomi-paidan siihenkin.

Suomi-paita on ainakin naisten tarkistettujen Etelä-Pohjanmaan-, Hämeen-, Loimaan-, Karijoki ja Isojoki-, Lapua- ja Virrat kansallispuvuissa. 

Tässä kuva juuri valmistuneesta Suomi-paidasta joka on silittämätön 

Vihdoinkin Uskelan Kansallispuvun tarinaa

Olin jo tilannut ohjeet ja materiaaleja 2017 vuoden loppupuolella. Hankkinut kangaspuut ja aloittanut harjoittelemalla pyyheliinaa kutomisella. Ilmoittautunut kansallispuku kurssille syksyllä 2018. Ja loin hametta varten loimen. 

Kurssilla aloin tekemään paitoja. Tilasi paitakankaan kurssin kautta Läsityö Elisasta. Oli sitä samaa kuin Maskun paita kangas. Tein hankkipaidan ja paidan joka käytetään röijyn kanssa. Tosin  en vielä päättänyt mitä laitan sen paidan alasiksi. Aloin tekemään sitä lyhyttä ylispaitaa hankkipaidan ja liivin kanssa käytettävää. Totesin etten näe ommella tarkkaan, joten jätin paidat rauhaan. 

Loimen sain sentään kangaspuihin ja niisittyä heti tammikuun alussa 2019. Aloin ottaa tuntumaa parkkumin kutomiseen. Kutosin hametta vähän kerrallaan, ja tarkistin tiheyksien luupin avulla. Onneksi oli sellainen tullut hankittua hopeakoruja varten.

No kävi ilmi, että mun silmä ongelma olikin vakavampaa, joka vaati kirurgisen toimenpiteen. Silmässä oli makula reikä, ja sen leikkaushoidon jälkihoitoon meni aikaa. Kun pääsin eroon asentohoidosta ja nostorajoituksista pääsin jatkamaan hameen kutomista. Mutta ensin testasin silmääni tykkimyssyn kirjonnassa. Tai tarkemmin kahden tykkimyssyn kirjontassa, sarjatyöläinen kun olen

Tässä välissä tuli muutakin surua, kun jouduin päästämään koirani sateenkaarisillalle. Suruun on minun lääke ollut aina jokin käsityö, jotta edes sen hetken ei itkettäisi. Siitä sainkin lisä ”buustia” kutomiseen ja sain hamekankaan kangaspuista pois toukokuussa.

Hamekangas tuli kudottua, mutta viimeistely ei kiinnostanut. Muuta tekemistä.

Koska en omista varsinaisia loimirullia, käytin rukin rullia hyväkseni liivin loimia tehdessä. Totesinviimeksi loimia luodessa, että puolaaminen olisi varmaan parempi, varsinkin kun loimi on villalankaa. Tosin en uskaltanut puolata lyhdyn kautta, vaan käsin ohjasin langan vyyhdinpuulta rullaan.

Siinä ne on valmiit loimiletit. Sain hyvät ohjeet Lajulan kangastuvan Tiinalta, joten vihreät nastalangat loin eri letille

Sitten tuli vaihe joka tarvitsi oikeaa asennetta. Eli päätin lykätä loimen vetämisen tuoluihin ja niisimisen myöhempään Sen sijaan aloin päällystää tykkimyssyjä

Loimen veto kangaspuihin. Elettiin Elokuuta 2019. Ja kangaspuut koristaa edelleen meidän olohuonetta.

Niisintä meni syyskuunpuolelle. Mutta kutomaan en vielä alkanut, kuin pienen kokeen verran, jotta näin miten niisiminen meni ja nouseeko nastalangat pintaan poljettaessa.

Loimi odotti oikean sävystä kudelankaa. Tilaisin Lajulan kangastuvalta värjättyä kudelankaa. Hänellä on monta työtä välissä, joten totesin, ettei mulla kiirettä ole. Pidin loimet löysällä, jotta ei suotta veny.

Loppu vuoteen mahtui kaiken laista muuta. Kuten heti joulun jälkeen keittiö remonttia. siinä meni pari kuukautta. 

Lisäksi jouduin taas silmäleikkaukseen. Nyt tuli makulareikä oikeaan silmään. Ja vasempaan oli kehittynyt jo kaihia. Ja taas oli asentohoidot edessä 

Mutta sitten tuli kudelangat huhtikuussa 2020. Täydelliset

Taas käytin rukin rullia hyväkseni puolatesani langan ensin niihin. Ja rukin telineesstä ne pyörii hyvin kun sukkulan puolapohjiin puolasin langan. Siitä sitten toteuttamaan liivikangasta

Tiheys ainakin tuossa meni nappiin

Toukokuussa irroitin kankaan puista, ja tämän viimeistelin heti. Samoin hamekangas pääsi myös viimeistelyyn. Ja kangaspuut vietiin Taivassaloon Murun luokse

Jostain piti aloittaa, ja luontevinta oli ottaa hame työn alle. Vyötärön laskostusta tuli soviteltua moneen kertaan, kunnes päätin sen kelpaavan. Sitten vyätärökaitaleen kiinnitystä. Sen tein pellavasta. 

Ja helman vuoritus. Helma on leveä, joten on siinä ommeltavaa, kun ensin ”tikkaa” reunat ja sitten kiinnittää sen molemmista reunoista

Joka  puvun osaan olen laittanut nimikirjaimet ja kyseisien osan valmistusvuoden. Tykkimysyn vuoriin se on kynällä kirjoitettu, muihin kirjottu langalla

Hame tuli valmiiksi, ja seuraavaksi liivikankaan kimppuun. Aikani sovittelin kaavoja kankaalle. Ja sitten päätin, että antaa palaa. Siinä ne nyt on leikattuna

Raaveliinan kiinitystä tiivistyspistoin. Tuo vino halkio tuossa edessä epäilytti, mitenhän tuon käy.

Sinä se vino halkio on, ja kyllä se ihan oikealta näytää. Toki siinä piti olla varovainen, saumavat kun just tuossa kohtaa on kapeat. Käsin tein luotospistot ja toivoin kankaan pysyvän kasassa

Liivi oli jo osin vuoritettu, kun keksin että haluan röijyn käytännön syistä ja vuodenaika huomioon ottaen ensin valmiiksi.

Tarve tähän tuli, osallistuminen  Mari Varosen kuvakuksiin 28.11.2020. Kuvakuset oli Jyväskylässä ja mukaan tuli myös Maskun seudun puku. Röijyn alle puettava yksinkertainen paita oli päällä matkan, ja ei ollut hätää vaikka oli vähän rypyssä reissun jälkeen. Ja totesin, etten molempia ehdi saamaan valmiiksi, niin röijyn kimppuun sitten vaan.

Röijyn sovitusta nuken päällä. Piti tarkistaa miten selkä ja körtit oikein ovat. Jo ihan mielenkiinnostakin oli hyvä nähdä istuvuus selkäpuolelta

 

Kyllä se taitaa valmistua ajoissa, vaikka tiukille menee. Kamlotti on tiivistä villapalttinaa ja siinä näkyy joka ikinen pisto luononvärisellä pellavalangalla joka on eri välein tai eri pituinen. Ei kaikkein armollisin materiaali 

Siinä se nyt on valmiina. selkä on löysä, mutta niin ohjeessakin sanotaa. Pitää olla käsille liikkumavaraa.

Edestä tuli tuollainen

Paita on, hame ok, liivi ok ja essu ei edes aloitettu. Onneksi kangas sentään oli jo odottamassa keväästä alkaen. Sen ostin Kansallispuku messuista Bragelta esillina pakettina, johon tuli sopiva lanka ja solmiamisnauhat ja kirja. Joten siitä leikkaamaan sopivan levyistä esiliina ja päärmäämään sen. Vyötäröön laskokset ja kaitale ynnä ne nauhat. Jäi vielä yksi välipäivä silityksiin ja pukujen pakkaukseen. Rusetti kiinni myssyyn

No niin. Hetken rauhoitus ja sitten jatkamaan liivin valmistusta.

Liivi valmiina. Kuva selkäpuolelta. ihan niin tasan se ei mennyt kuin toivoin. Vaaleat raidat kohdistui mutta nastat ei peilannut joko kohdasta

Tämän nyöritys oli minusta erikoinen. Mutta näin se oli kuvassa, joten kait se on ok.

Ja tässä alla kuvasarja, jonka on kuvannut Mari Varonen. Näiden kuvien käyttöön tarvitset kuvaajan luvan. Ethän käytä niitä luvattomasti  

 

@marivaronen  #marivaronenphotography

@marivaronen  #marivaronenphotography

@marivaronen  #marivaronenphotography