Oktoberfestarit ja dirndl

Tuli kutsu 2018 lokakuussa olutfestareille. Siitä alkoi suunnittelu serkun kanssa. 

Burdan Kaavat serkku osti Jättirätistä. Ja esiliina kangas ja koristenauha on myös sieltä. Itse hameen materiaalit on joka naisen luotto kaupastA l. Ikeasta 😉

Ihana brogyyri kangas on puolestaan Eurokankaasta.

Ja siitä se tarina tekstiilikaksosista sitten lähti. 

Kesälomalla mökillä mekkoja sitten työstettiin. Mökille hankittu rimpula ommelukone pääsi tositoimiin. Mietinnässä oli, että tehdäänkö mekko ja liivi erikseen vai yhteen. No päädyttiin tekemään  ne yhteen. Ehkä irroitan ne joskus-

Vaikka mökillä oli mukana smokkipoimutus laite, päätin kokeilla tuota ruutukangasta tuohon vetopoimutukseen,. Se oli ihan kätevä ratkaisu.

Smokkipoimutus laite pääsi hommiin sitten esiliina poimutuksissa.

Ja tässä tekstiilikaksoset 1.8.2018 festariasut valmiina odottamaan lokakuuta 

Ps kun kerran on kyse olutfestari puvusta, niin nyörilekkeinä toimii tölkkiklipsut

Uusi yritys - Lempster

Tästä se lähti jälleen. Uudet langat ensin kerälle ja sitten silmukoita tekemään

Äiti aikanaan osti neulekoneen ja siihen kerijän. Vyyhdinpuu hankittiin vasta 80-luvulla. Ennen sitä oli käytössä ihana vanha puinen vyyhdinpuu, mutta se vei tilaa. Silloin ei enää asuttu tilavassa maalaistalossa jossa oli mahtava vinttitila. Tuli tarvetta kompaktimpaan malliin

Taloustikkaat on monesti apuna näissä hommissa. Ja myös Ikean pieni tietokonepöytä sopii tähän. Muuten toi pöytä on mun äidin nypläystyynyä varten.

Kuusi 100g keränä, toivottavasti nyt riittää Lempsteriin

Sukkia ja päiväpeittoja.

Kesän helteellä tuli jotain käsitöitä tehtyä. 

Ihan perus sukat murulle ja sitten virkatun päiväpeiton laajennusta.

Alun perin äitini on virkannut sen peiton ja olen sitä jo kerran suurentanut kun se oli vähän turhan pieni silloiseen sänkyyni. Sittemmin se sänky on palvellut minua mökillä ja virkattu peitto on taas päässyt tehtäväänsä. No kuuma kesä teki sen että halusin isomman sängyn, jotta on tilaa pyöriä paremmin. Siitä seurauksena tuli sitten taas peiton laajennus. No valitettavasti uudemmat osan kyllä erottuu, mutta en nyt anna sen vaikuttaa asiaan. Joka tapauksessa se on kaunis pellavalakanoita vasten. 

Sitten innostuin virkkaamaan ihan kokonaan uutta peittoa. 

Ja siten en sitten aloittanutkaan kalalangasta vaan ihan virkkuulangasta. Otin äidin vanhoista kirjoista ohjeita ja käsityölehdestä. Ja oli yksi ohje jostain langan vyötteestäkin jonka olin jemmannut aikoja sitten. 

Kauniita kaikki, mutta sitten innostuin virkkaamaan siitä lehdessä olevaa mallia. Mitään aikataulua ei ole, ja jos homma kyllästyttää, niin sitten siitä tulee koristetyynyjä.

Hillittyä harmaata

Jotenkin pidän kovasti hillitystä harmaasta. No se istuu hyvin mun mustaan väripalettiin. Mulla ei ole varsinaista lempiväriä, pidän kyllä kaikista väreistä. Välillä on vaan kausia jolloin joku väri tai sävy on mieleisin. Tämän hetkiseen väripalettiini mahtuu myös kanervan punainen, munakoiso ja muut hillityt liilan sävyt sekä ruskeat.

Perhosia

Perhoset tuntuu pitävän salviasta. Näitä pieniä perhosia oli kymmeniä mun kukka-asetelmia koristamassa. Muutenkin tämä koristesalvia oli positiivinen yllätys, juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Lisäksi ajattelin istuttaa asetelmien kasvit suoraan maahan. Hyvällä tuurilla ne talvehtivat ja ovat taas ensikesänä perhosten ja minun ilona.

Kesäkukkaset

Tämä aika on se, kun menee kukkakauppaan niin sekoaa. Ne on täynnä aivan ihania kukkia, ja kaikkia ei voi ostaa. No joka tapauksessa monenlaista tuli ostettua, sekä parvekkeelle että mökille. 

Veistoa ja virkkausta

Talvilomallani sitten toteutin jo pitkää mielessä olleen ajatuksen, jumppapallon päällystämisen. Vaihtoehtoja oli useita, mutta päätin sitten virkata se matonkuteesta (trikookude). No seuraavaan palloon joka on kotona ostan toisenlaista kudetta, sellaista joka on tasapaksumpaa. On helpompaa kun kuteen paksuus ei kauheasti vaihtele.

No sitten tuli pallo valmiiksi, ja piti jotain muuta keksiä. Olin joskus ostanut lankaa koiran petiä varten. Se on sellainen rottinkinen kori jossa on patja, ja halusin siihen patjaan peiton päälle. Lanka oli silloin loppunut kesken, mutta olin ostanut sitä lisää. Kävi vain niin, että lankaa oli ostettu turhan paljon lisää kun se oli poistomyynnissä tyyliin 4 kerää kympillä. Muuten hyvä, mutta mökkiolosuhteissa ei ole sitä täydellistä koukku valikoimaa. Oli se todella paksu koukku jolla sen pallon päälystin ja sitten turhan pieniä koukkuja. No joo, ratkaisin ongelman marssimalla varastoon ja tutkimalla olisiko jotain koukuksi soveltuvaa. Ja löytyi, mikä lie ilotulitusraketin tikku. Puukko käteen ja veistämään koukkua siitä, ja hieman hiekkapaperia ynnä kynsiviila. Tulihan siitä käyttökelpoinen koukku, vaikka vähän karkea olikin. Ja olen veistotaidoiltani aloittelija. Ja sitten vielä innostuin, kun sitä lankaakin oli päällystämään se "väärän värisen" koiran patjan molemmin puolin. On oikein hyvä siinä korissaan, vaikka ei koira siinä nuku.

Mökki juttuja

Oli ns pitkäviikonloppu, helatorstaita, tylyä ja normi vk. Hyvä syy lähteä tähän aikaan vuodesta mökille. Voi, voi, monta hyvää juttua jäi taas ikuistamatta. Kuten ne kaksi valkohäntäpeuraa (joo, joo, ne on nykyään virallisesti valkohäntäkauriita, mutta peuroja mulle aina) jotka olivat meidän pienellä kasvimaalla. Siis aivan pihapiirissä noin parinkymmenen metrin päästä mökin terassilta, jos sitäkään. Sitten tämä peurapariskunta meni tutustumaan rannalle. Mutta poseeraamaan he ei eivät jääneet, vaikka kameran kanssa hiippailinkin pihapiirissä. 

No peuroista ei sitten tullut tiedostoa mun kameraani, joten otin sitten kuvia mehiläisestä.

Sitten lenkeilläni häiritsin yhtä kurkea. Missä lienee hänen puolisonsa, oliko joku pesäjuttu. en tiedä. Mutta yleensä kun kävelen sen pellon ohi, nämä kurjet pitää kyllä meteliä, mutta kävelevät poispäin ja sitten jopa lähtevät lentoon. Vaikka pysynkin tiellä enkä tunge heidän kanssaan samalle pellolle. Nyt siis yksinäinen kurki vain varoitteli/pelotteli minuna. Eikä tietenkään sitä kameraa tai edes kännyä reissussa mukana. No kuntolenkillä mennään eikä kuvata.

Ja sitten se onnellinen juttu, haarapääskynen lensi pihan poikki. Siis se kesä on sitten virallista. Västäräkkejä on jo hyppinyt jo jonkin aikaa. Ja käki se jaksoi kukkua. Lapsena käenkukunta merkitsi sitä,  että voi mennä paljaanjaloin ulos, Tai kuten enoni pienenä poikana "ilman sääriä"

Roskisreissussa tuli kannettua taas kameraa mukana ja sain kuvia käenrieskasta ja kiurunkannuksista. Meillä kun on tapana hyödyntää kävelyllä siihen jätepisteeseen. Samalla saa itse hyötyliikuntaa ja koira lenkin. Matka on silleen juuri sopiva.

Roskiksesta tullessamme oli tontilla myös kyykäärme. No koska koira oli siinä vapaana, en jäänyt sitäkään kuvamaan. Koira olisi siihen tullut ihmettelemään mitä kivaa siinä on. Käärmeet ei ole mulle kiva asia.

Että sellainen viikonloppu.