Kengät, yksi heikkous

Rakastan kenkiä, mutta sitä rajoittaa raha ja tila. Onneksi

Ostin marraskuussa nämä perus korkkarit. En varsinaisesti tarvitse niitä, mutta ne nyt on sellaiset kun sopii moneen menoon.

Mutta mun rakkaimmat korkkarit ovat jo todella vanhat, -80 luvun puolivälistä. Ostin ne aikanaan Italiasta, kun olin ensin viikon verran käynyt kuolaamassa ikkunassa niitä. Ne osoittautui Valentiinoiksi ja olivat todella hyvät jalassa. Ja maksoi paljon, tosin Suomessa vielä paljon enemmän. No siihen sitten sijoitin loput liirat, enkä katunut ostostani. 
Italiassa oli muuten jännä systeemi ainakin silloin. Haettiin myyjä sisältä ja näytettiin hänelle mitä haluttiin kokeilla. Eli tyyliin "kolmas rivi ylhäältä, toinen vasemmalta. Ja sitten sisälle sovittamaan. Sisällä ei ollut kenkiä esillä vaan seinä kaupalla kenkälaatikoita. Myyjä kysyi kengän numeron, ja siinä sitten kinasteltiin vähän kun ilmoitin numeron isomman kuin oli. Italialaisia kenkiä nyt pidettiin pienen kokoisena. Mutta myyjä sai  minut sovittamaan 36:sia selittämällä, kengän mallista johtuen 37 on iso. Ja oikeassa hän oli, ilmeisen ammattitaitoinen myyjä. 
No kaupat tuli. Ja ainoa asia jota kadun oli se, että jätin sen kenkälaatikon hotellin roskikseen ajattelemalla sen vievän turhaa tilaa muutenkin ahtaassa matkalaukussa.