Minun lapsuuteni kuului pelätä ukonilmoja. Mummo pelkäsi ja ihan syystäkin. Talo jossa asuin (mummola) lapsuuteni ja nuoruuteni oli monien salamien kohteena, onneksi se ei sentään palanut näistä. Useimmiten salama leiskui pistorasioissa ja sulaketaulussa, mutta myös puhelinpistorasiasta ja kerran se nuohosi horminkin. Oli se melkoinen paukahdus, kuten nuori kummipoikanani sanoi "Ensin oli valo ja sitten tuli pilvi" Se pilvi oli tuhkapilvi kun paine sinkosi tuhkaluukut.
No nykyään pelkään ukkosta, mutta en hysteerisesti. En esimerkiksi mene mielellään ulos kävelemään. Ja lapsuuden kokemuksesta irrotan pistorasioista herkimpiä sähkölaitteita, myös antennijohdon ja puhelinpistokkeen. Vaikka en mene ukkosella ulos, niin on se sen verran komea juttu, että terassilta tai parvekkeelta sitä kyllä kelpaa katsoa.
Ja muistan viime elokuusta todella komean valoshow'n yöllä. Monta tuntia taivas leiskui ja todella taajaan, mutta jyrinää ei kuulunut.
ps. Uusiakin kuvia olisi jos vain viitsisin ottaa ne kamerasta ulos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti