Enskär eli Isokari

Nyt se sitten on toteutunut, pitkäaikainen toive päästä Isokariin. Täytyy myöntää, että melkoinen paikka kaiken kaikkiaan. Kuulin paljon uutta kiinnostavaa historiaa. Ajatella että pieni saari ja käytännössä kaksi kylää, luotsit ja majakanvartijat. Myös se, että isoisällä ja –äidillä on lyhyt osuus Isokarin historiasta, ei ainakaan vähennä kiinnostusta mun silmissä. Ja sitten vielä, Isokari kuuluu Kustaviin ja Kaurissalon kylään, saa minut tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Eikä sitä saaren luontoa ja miljöötä sovi väheksyä.

Isokarissa on tosiaan vaiherikas historia alkaen luotsiasemasta, Ruotsin merenkulusta, majakkaan ja Venäjän merenkulusta Suomen armeijaan ja kylmään sotaan. Ja majakka on toiminnassa vielä.

Ja sitten se itse majakka joka oli pääosassa retkellä. On se jyhkeä rakennus, alhaalta graniittia ja sitten tiiltä. Sisälle päästyäni totesin sen yllättävän tilavaksi. Ja ne portaan oli myös hyvä kulkea. Tietysti ne huipulle mentäessä kapenivat ja jyrkkenivät. Ja kyllä niitä askelmia piisasi. Linssihuoneesta kun kiivettiin ulos, oli jo ahtaan oloinen luukku. Mutta siitä mentiin kamerat mukana, myös isomman henkilöt kuin minä. No huipulla tuulee, todella. Yllättävää oli, että minua ei hirvittänyt siellä yhtään, ei vaikka katsoin suoraan alas. Ja näkymät oli mahtavat. Kyllä sinne pitää päästä toistekin, kuten myös muihin majakoihin. Toivottavasti tulee tilaisuuksia päästä mukaan.
Jos kiinnostuit voi lukea lisää majakasta täältä, täältä  ja vaikka täältä ja vielä täältäkin.