maanantai 27. helmikuuta 2017

Lankamatka Tallinnaan. Raasokun Vironvillatehtaalle, Karnaluksiin ja KP-kangaskauppaan


Odotettu ostosreissu alkoi jo aamuyöllä, sillä lähtöaika Turusta oli klo 03:40. Aikainen herätys ei tahtia haitannut. Reissuun meitä oli yhteensä 7 henkilöä. Ja juttu luisti jo terminaalissa hyvällä tavalla. Laivalta kun päästiin Tallinnaan, niin sielä meitä odotti taksi. 



Taksi vai meidät ensin Raasikun Vironvillatehtaalle. Matkanjohtajamme oli varannut ajan sieltä. Ja kyllä siellä oli ihania lankoja. Mutta minä menin nyt suunnitelmien mukaan ja ostin vain yhden  vyyhdin lankaa jota en ollut suunnitellut. Mutta sain kolme vyyhtiä lankaa jota olin ostoslistaani laittanut. Aika hyvin, eka paikka ja ei mopo ihan käsistä karannut vaikka houkutuksia olikin. Raasikuun on matkaa, joten ihan perus Tallinnan reissulla ei tule mentyä, ja on hyvä varata aika sieltä, jotta ovat paikalla myymässä.




Seuraavaksi mentiin Kanaluksiin, josta oli kuullut paljon. Siellä pidin melko hyvin suunnitelmistani kiinni. Toki olin kotitehtäväni tehnyt ja tutustunut heidän nettikaupan tarjontaan jo valmiiksi. Mutta joo, kyllä se poiki uusia tarpeita, joita en tiennytkään olevan entisten lisäksi. Sinne pitää päästä uudelleen




KP-kangaskauppa oli sitten seuraavaksi vuorossa. Ai että niitä ihania kansallipuku raitoja. Ostin yhden hameen verran kangasta. Mieli jäi tekemään lisää. Myös täällä oli meistä varoitettu etukäteen ja syytä olikin. Meni todella aikaa, kun ei osannut päättää mitä ostaa. Minullakin oli kaksi jo esivalittuna, mutta sitten ostikin kolmannen. Ja nyt minulla on ihana hame jota voin käyttää #tuunaamunperinne tyyliin. Tai laittaa se kansallispuvun hameen alle antamaan lisää volyymiä, kuten esiäitimme ovat aikoinaan tehneet. Kuulemma isontalon tyttärillä oli 7 hametta päälekkäin. Siihen on vielä matkaa



Ja hyötyi mun saaristolaivuri kurssikin yhdellä viivaimella






sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Maskun Seudun puku projektia


Puku edistyy. Paita ja hame on jo päässyt alkuun, kun tilasin taftiseen esiliina kankaan. Ja samalla en tajunnut tilata myös silkkiompelu lankaa. No sen tilasin myös T:mi Soja Murto PUOTI - VERKKOKAUPPA. Palvelu on tosiaan erinomaista


Tykkimyssyjen koppaan tarvittiin tukit/pöllit. Ne oli lainassa Turun Suomenkielisestä Työväenopistosta. Korkeampi on Maskun myssyä varten ja matalampi ylesitukki 3 Hauhon myssyyn


Ja kohti tuntematonta. Ensi riisipuuroa. Paperit ja vuori oli jo syksyllä leikattu. Ja sitten sipelemään kaurapuuroa ensin vuorikankaalle, ja siihen kerroksittain paperia ja puuroa. Kun se vaihe oli saatu, niin yritin saada niitä laskoksia jo vähän muotoutumaan. Paperiaihion puolikkaan ommeltiin yhteen. Rajua meinikiä, aloin sitten käyttämään elektroniikka pihtejä neulan läpiviemiseen. Sen jälkeen tekele tukille ja muotoilemaan sitä eri välineillä. Edelleen liisteröidään paperia palasina, jotta tulisi tukeva ja muotonsa pitävä koppa


kun tuli seuraava kurssipäivä, mitoitettiin paidan hihat. Joten sitten sain ommeltua rannekkeet paikoilleen. Samalla kurssikerralla liivin kankaaseen kiinnitettiin jo kaavat alustavasti. Liivikankaan on kutonut eräs kurssilainen. Kiitos siitää hänelle, sillä muuten olisi mennyt tosi pitkään ennen kuin olisin saanut sitä. Muutenkin seurasin hanen etenemistään ja yritin ottaa opikseni siitä.


Toinen kerros villavatiinia vielä. Myös villavatiinin löytäminen oli hieman haasteellista. Tai jos olisin heti hakenut Miimun kankaasta, niin ei olisi tarvinnut juosta niin monta kangaskauppaa läpi.


Seuraavalla kurssikerralla jo leikattiin liivi. Se olikin sitten talla kertaa viimeinen kurssi kerta minulle. Keväällä jatkuu toinen kurssi, mutta minä en pääse siihen. Joten omilla ollaan. Ompeli ohjeiden mukaan liivin saumat käänsin taitteet ja harsisin ja sidepistoin kiinnitin ne.



Vuorille sama juttu. Tämä liivi vuoritettiin mielenkiintoisesti pala kerrallaan. Siis ensin vasen takakpl vuoritettiin ja sitten oikea. Kun takakpl:t oli vuoritettu niin seuraavaksi etukappaleet. Olkasauma jätettiin viimeiseksi, jotta voidaan vielä säätää sieltä. Aivan uusi tapa minulle vuorittaa, ja päällinen oli jo kasassa


Tässä vielä punospistoreijät, Nyörin punomiseen käytin trilliporaa


Takaisin myssyyn. Jouluna sitten aloin päällystää myssyä. Kankaan oli tilannut samalla kuin hameen veran Bragelta. Samalla tilasin kauniin nauhan joka oli myös Suomalaiset kansallispuvut sivulla


Näiden tikkaus oli myös aika tiivistä hommaa. Onhan siinä paperia aika paljon.


Tässä on sitten jo tykkimyssyn kokeilu. Tykin (pitsi) Äiti on nypännyt joskus 1988 Hauhon tykkimyssyyn, jota ei vieläkään ole aloitettu paperikoppaa lukuunottamatta. Nyt Äiti nytläsi fimodiglai nimiset tykin. Tämä on Floderi, ja minusta kauniimpi


Tässä on jo kaikki oleellinen päällä. Alushameen vielä teen. Paita on vielä pesemättä, ja pesun jälkeen vapautetaan kauluksen hapsut. 


Essuja tuli kaksi . "Illuusio varakkuudesta" ja valkoinen. Silkkihuivi on niin ikään Bragelta


Ja vielä takaa, koska takaa tämä liivi on niin karkki


Valkoinen puolipellava paita kangas on Käsityö Elisasta, jossa on aivan erinoimainen palvelu. 
Liivin vuoripellava Työväenopistolta samoin ohjeet ja kaavat.  Kaavat ja ohjeet sen vuoksi kun ne ei ollut saatavilla muualta. 
Kengät Piruetin lavatanssikengät "mummo mallia". Myös paikallinen Piruetti tilasi kengät myymäläänsä, koska heillä ei niitä ollut. Ja sain sovitella kahdesta koosta sopivan
Puuvillaiset sukat ihan Prismasta. 
Pellavalangat äidin mittavasta nypläyslankavarastosta. 


lauantai 31. joulukuuta 2016

maanantai 28. marraskuuta 2016

Otteita kansallistpuvun tekemisestä


Siinä on ensimmäinen hankita Masku seudun pukuun. Paitakangas.


Ja leikkasin kaikki lankasuoran.



Aloitin pienimmästä mutta takuulla suuritöisestä, eli rannekkeesta. Ranneke on kapea, mutta siinä on nirkkoreunaa, pari tikkausta, ronkkausta ja siihen tulle kun rannekkeet on paikallaan vielä neljä napinläpeä kiinitys nytöriä varten


Seuraavaksi kävin kauluksen kimppuun. Hapsuja varten ompelin yksipuolisen reikäompeleen. Hapsut puretaan esiin vasta kun paita on valmis ja pesty. 


Ja pääntien vetopoimuryhmät oli myös jotta sain kauluksen istutettua paikoilleen. Myös 
kauluksen ja pääntien ompeluihin sain tunteja kulumaan


Sitten välillä hameen kimppuun. Ensi oli ongelmana vetopoimulankojen ompelu. Oli varannut kanavakangasta siihen, mutta se ei toiminut. Verka sen verran huovutettu, ettei lankoja laskeminen luonnistanut. Kangasliitu ei pysy ja lopuksi käytin ruutupaperia. Mutta lopputulos oli mun silmään ihan hyvä.



Ja musta verka hame on loistovalinta koirataloudessa. Eikun ostamaan lisää teippiharjoja

Ta tiedoksi, ettei mikään noista ole vielä valmis. Hihojen pituus katsotaan kurssilla, hameen helma on harsittu, mutta senkin pituus pitää tarkistaa vielä

maanantai 31. lokakuuta 2016

Ompelua hitaasti mutta hitaasti


Nyt ei ole mitään näkyvää tullut tehtyä tai kuvattua. Maskun kansallispuvun paidan osia tehdään. Kaulusta ja ranneketta. Mutta ehkä joskus on enemmän kerrottavaa.
Kuvassa on smokkipoimutuskone, joka on uusituttavuus opistolla

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kansallispuku kuumetta

Minun kansallispuku historiaa

Kuvissa minun Hauhon puku ja serkkuni omavalmisteinen Kerkkoon kansanpuku 





Oli varmaankin toisella luokalla koulussa, kun Kustavin uuden kunnantaloa vihkiäiset olivat. meidän luokalta oli tyttöjä esittämässä kalevalaisia runoja. Opettajan toivomus oli, että olisi ollut kansallispuku. Menin sitten mainitsemaan äidilleni asiasta. Siinä samalla hän meni ja soitti Sylvi Salosen liikkeeseen ja samana päivänä linja-auton mukaa tuli Munsalan lasten puku. Se oli aikamoinen santsaus yksinhuoltajaäidiltä. Seuraavana päivänä oli se tapahtuma, ja äitini ompeli koko yön pienemmäksi sitä Munsalaa. No silloin elettiin aikaa, kun kansallispuvut noudattivat muotia. Eli helma oli melkein kaksinkerroin, kun silloin oli lyhyehköt hameet muotia. silloin käytin sitä häissä ja vastaavissa tilanteissa, kunnes tulin teiniksi.


No vuodet vierii ja olin jo ammattikoulussa pukuompeluliljalla. Koulun päätyttyä päätettiin erään Hannan kanssa pukeutua kansallispukuihin. No viimeksi olin käyttänyt pukua paljon pienempänä. Hameen pidensin maksimipituuteen, vain kantti helmavarana. Vuorelman liivin sai ääri asentoon puseron ja essun tein uudestaan, edelleen Sylvi Salosen liikkeestä ostetuin paitakankaalla. Nyt oli sitten pitkät hihat. Sain siis sen sopimaan päälleni, mutta ei se ihan säännön mukainen ollut. 



Äitini osti tutulta jopa käytetyn Munsalan puvun, muuta siinä hamekangas oli jopa lyhyempi kuin minun puvussa. Siitä äitini teki pienen lasten puvun serkkuni käyttöön. Puku puolesta on kiertänyt serkkujen tytöillä, ja jopa tyttärentytöllä Singaporessa asti.




Siitä jäi kipinä ja se vahvistui vuonna -82, kun äitini ja paras ystäväni tekivät Taivassalon kansalaisopistossa puvut. Äitini puku on Jalasjärven puku ja Merjan Laitilan puku. Merja tarvitsi pukua, kun hänestä tuli abiturientti. Minä liikuin edelleen sen Munsalan kanssa. Olimme kerran Kustavin Lomavalkamassa juhannuksena kaikki kolme pukujemme kanssa. Samaan ryhmään kerääntyi muitakin, joilla oli kansallispuvut. Voi että, kun meitä kuvattiin kuin jotain ihme eläviä. Sitten Merjan kanssa keksimme mennä sellaiseen vanhaan keinuun. Keinu oli estetty, ettei sillä ympäri päässyt. Mutta se vasta huomion sai. Ja vaikka minun pukuni helma ei ollut ihan niin leveä, niin kyllä se aika kaukaa alas tuli. Ei ollut ihan kivaa kuin tiesi, että pikkuhousut ne sieltä näkyi alhaalla oleville.

Kuvissa minun lyhyt Munsala serkun yllä, ja hänen tyttärellä se äitini pelastama puku.




Mutta silloin päätin, että minullakin on vielä sopivan kokoinen puku. Menin vuonna -88 Raision työväenopiston kansallispuku kurssille.




 Valitsin puvun Vuorelman kuvastosta jo ennen kuin menin sinne, kun en tiennyt Wetterhoffista, Bragesta ja muistakaan mahdollisista paikoista. 




Kriteerinä oli flammuraitainen hame ja musta nyöritetty liivi. Joten päädyin Hauhon pukuun Käsityöliike Säde välitti silloin meidän kurssilaisten pukutilaukset. 



                  
Pienoinen pettymys oli kun hain Vuorelman laatikon kotiin, liivi olikin tumman sininen eikä musta, mutta kaunis puku silti. Sitten tilasin vielä tykkimyssy tarvikkeet. Äiti teki revinnäiset paitaan ja essuun, sekä nypläsi pitsin tanuun ja tykkimyssyyn floderin. Muuten ompeli puvun itse. Puku tuli valmiiksi ja siihen tein vielä tanun. Mutta tykkimyssyn tarvikkeet jäi marinoitumaan vuosikymmeniksi. Ohjeessa kun oli tykkimyssyn kopan valmistus ohje. Kopan tekemiseen tarvitaan paperin ja ruispuuron lisäksi tukki. Ja sellaista en osannut kysyä silloin mistään.




Nyt taas ryhdistäydyin ja menin vaihteeksi Turun suomenkieliseen työväenopistoon täydentämään Hauhon pukua sillä tykkimyssyllä. Saan tehdä kopan nyt ohjatusti, ja oikean kokoisella tukilla. Innostuin kansallispukujen tuuletuksesta, jos vaikka ensi vuonna osallistuisi siihen tykkimyssyn kera



Ja samalla aloitan Maskun seudun puvun valmistuksen. Ehdolla oli vahvasti myös ihana Uskelan puku, Auranmaan puku ja Kustavia ajatellen Iniön tai Nauvon puvut. Tai sitten Taivassalon puku, mutta sitä ei ole hyväksytty kansallispuvuksi, eikä se ole pitäjän puku. Ohjeet on puvun koonneella henkilöllä ja kankaat  vaikeasti saatavilla.