Nyt sitten tuli testattua kiillotusrumpua. Esirummutuksen jälkeen, rumpuun pääsi mun hopeasavi esikoiseni. äidin pisaran malliset korvakorut, hopeaketju ja koru joka on aikanaan kuulunut äidin isoäidille. Tulos kiinnosti kovasti, eka kerta kun oli. Ja onnistui, korut suorastaan loistivat. Minultakin piti olla enemmän kiillotusta kaipaavia hopeakoruja, mutta en sitten löytänytkään niin tummuneita kuin luulin. Mutta ne legendaariset "männänrenkaat" olisin sinne voinut mukaan pistää. Miksi mun isot hopeiset korvarenkaat on nimitetty männänrenkaiksi, juontaa jo koulusta tarkemmin yläasteesta asti. Olin jo jonkun kerran käynyt katsomassa paikallisessa kultasepänliikkeessä näitä hopeisia renkaita ja ne oli minusta superihanat. Kun sitten viimein olin kerännyt niihin korvakoruihin rahaa, ostin ne. Olimme silloin jotain 15v ja poikia kiinnosti korvakoruja enemmän mopot ja niiden varaosat. Olivat kuulemma juuri oikean kokoiset männänrenkaiksi nämä minun uudet ihanuudet. No voi sitä noinkin tehdä vaikutuksen poikiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti